torstai 23. lokakuuta 2014

Kissalady

Viikonloppuna on Indiedaysin blogigaala. Olen todella myöhässä pukuni kanssa. Päätin, että päälle eksyy vanha konjakin värinen nahkahame. Kissapeto- paita löytyi sattumalta ja loppusilaus jääköön salaisuudeksi. Pukukoodi on inspiration ja sitä siis jälleen luvassa. Kevään gaala-asun näet täältä.

Lauantaina juhlitaan!

tiistai 21. lokakuuta 2014

Syksyn sytämmet

Syksy on ihanaa aikaa, etenkin, jos ois jossain ihan muualla kuin Suomessa. Ei vaisinkaan. Essi haastoi minut listaamaan syksyn sydämiä. 
Tänä syksynä minua ilahduttaa:

Vapaiden lämmittäjät

Maa, jonne kaipaan varsinkin nyt todella paljon
Lämpöä ja tunnelmaa
Työmatkalla oleva rakkaani
Uh, sienileivät
Uni maistuu
Näistä asioista on syksyn sydämet tehty. 
Tarvitsee vielä erikseen mainita kävelylenkit koiran kanssa, kun niille vihdoin pääsemme ja muksujen kuraiset vaatteet ;) 

maanantai 20. lokakuuta 2014

Hyllyn uudet jutut

Maanantain kunniaksi innostuin siivoamaan keittiön nurkassa nököttävän hyllyn, jossa on kädenulottuvilla kaikkea kivaa maljakoista viskiin. Nyt asettelin siihen enemmän kukkia, kirjoja ja kynttilöitä. Kynttilät ovat nyt paremmin esillä ja ne palavat joka ilta. Viherkasvit tuovat oman kivan säväyksen hyllyyn.










lauantai 18. lokakuuta 2014

Daisyn tassu- uutiset

Koiramme oikea takatassu loukkaantui vakavasti elokuun puolessa välissä. Noin viikon katselin ontumista ja sitten menimme eläinlääkäriin, koska ontuminen vain paheni. Tuomio oli kova; patellaside on revennyt kokonaan ja tassu vaatii leikkauksen. Tiesin heti, että tämä ei tiedä hyvää, sillä leikkaus on kivulias ja kallis paukku lompakolle. Ortopedi totesi myös, että koska side on revennyt kokonaan, ennuste ei välttämättä ole hyvä, tassu ei välttämättä palaa entiselleen. Tosi hienoa!!! Ei kivaa koiralle, eikä meille. Tassu leikattiin ja siihen upotettiin metallilankoja ja serklaasi tukemaan parantumista ja ainoastaan pieni pissalenkki oli sallittu. 

Emme aina jättäneet koiraa kotiin vaan hän kulki mukanamme. Tässä sykyssä puistossa.
Joka viikko leikkauksen jälkeen tassuun vaihdettiin siteet ja toimenpidettä varten koira humautettiin piikillä tajuttomaksi. Siinä tuli aina yö valvotttua, kun vaihdoin koiran alle vaippaa ja silittelin pikkuistamme.


Vihdoin pari viikkoa sitten saimme lastan pois, mutta tassun kunto oli meille vielä vain arvoitus. Daisy astui ihan hyvin tassulla ja välillä ontui. En vain tiennyt, että mitä se merkkasi. Onko tassu ok vai ei.

 Tälle viikolle oli aika varattuna orotpedille ja jännitin tilannetta, sillä en yhtään tiennyt mitä oli tulossa. MUTTA olen erittäin huojentunut, sillä hän antoi Daisylle hyvän lausunnon: "Tassu on parantunut, kuoppaa ei enää tunnu ja voitte aloittaa asteittain normaalin liikunnan." Voi vitsit sitä riemun tunnetta. Pääsimme vihdoinkin pikkuisen pidemmälle lenkille, vihdoinkin pois kotinurkista. Uusia hajuja nenälle vaikka millä mitalla. Selkeästi koirakin oli ihan riemuissaan tästä, sillä nenähän kävi. Ja ihan kuin lääkärin puheita ymmärtäneenä, koira on ottanut juoksuaskelia jokaisella tassullaan. Aivan kuin olisi muka oikeasti luvan saaneena tajunnut asian, että nyt saa mennä :D. Vielä olemme kuitenkin ja tietenkin varovaisia. Olemme niin onnellisia Daisyn omistajia ja miten iloiseksi tuo pieni karvaturri meidät tekeekään. Ja saamme vihdoinkin hänet kuntoon. 


Mutta vielä on edessä yksi leikkaus ja siitä parantumista. Leikkauksen yhteydessä poistetaan metallilangat ja serkaali tassusta ja sitten parannellaan haavaa ja vahvistetaan tassua. Tässä vaiheessa ainakaan meidän ei tarvitse turvautua fysikaaliseen, koska Daisy varaa tassulle todella hienosti. Koirapuistoon yritämme päästä vasta ensi vuoden puolella.


Onni on vakuutus, joka otettiin Daisylle kesällä, mutta ehdimme silläkin jo pyykiä melkein persiimme. Vakuutusyhtiö nimittäin eväs korvaukset, vaikka ensimmäinen käynti meni vakuutuksen piiriin. Mutta taistelumme takia, he suotuivat myötämään myyntivirheensä ja saimme heidät korvaamaan koiran hoitoa, joten on hienoa, että saimme vakuutuksesta heti hyötyä. Ehdin jo mielessäni pyyhkiä niillä krakapelleilllä lattioitamme, kun puhuivat pöytämme ääressä ihan pelkkää soopaa tai sitten vaan eivät edes tienneet vakuutusehtoja laisinkaan ja myivät mitä myivät. Meille selvisi, että vakuutus olisi pitänyt ottaa kun koira on 4 kk ikäinen.  Kerroimme kyllä pojille, että koiramme on 2- vuotias ja tapaamishetkelläkin koira pyöri jaloissamme. He vain vakuuttelivat, että vakuutus kannattaa ilman muuta ottaa ja se korvaa kaiken, jos jotakin tapahtuu. Missään vaiheessa he eivät kertoneet tuota 4 kk ikärajaa.  Uskon, että pojjaat eivät ihan tarkkaan tienneet mitä tekivät. 


Koira on ihmisen paras ystävä ja me olemme iloisia, että Daisy  muutti meille ja me annoimme hänelle rakastavan kodin. Tiedän, että koiran menettäminen on kova paikka. Kun olin nuori meillä oli koiruus, joka jouduttiin lopettamaan 10- vuoden ikäisenä. Isi ja äiti tekivät hänen vuokseen mitä vain, mutta koska häntä ei saanut parannettua, oli tehtävä se kipeä päätös. Päätös, josta ei vanhempani ole vieläkään yli päässeet, sillä uutta koiraa eivät ole ottaneet, sillä kukaan ei voi korvata sitä koiruutta. Ei tietenkään, kun samasta kupista iskän kanssa juotiin aamukahvit ja jäätelökioskista saatiin kesällä eskimopuikko, jos muutkin saivat ;). 



Koemme saman yhteenkuuluvuuden tunteen Daisyn kanssa ja  meillä on monta yhteistä vuotta edessä ja teemme meidän yhteistä ajasta unohtumattoman. Koko perheen ihana karvaturri, ystävä, kaveri, murheenhelpottaja. Ihan kaikkien paras ystävä! 

torstai 16. lokakuuta 2014

Punaisen maton paikka

Blogeissa kiertää punaisen pyöreän maton paikka- haaste. Haaste menee näin:

Kuvaa kodistasi se paikka, johon sinä laittaisit punaisen pyöreän maton, jos esittelisit kotisi ohjelmassa Suomen Kaunein Koti. Kuvaa ensin paikka, mihin maton laittaisit. Ota sen jälkeen kuvia eri suuntiin, tai siihen yhteen mieluisaan suuntaan vähän kuin matolla seisten. Voit myös perustella valintasi. Linkitäthän haasteeseen myös tämän alkuperäisen haastetekstin.

Haaste on lähtöisin Luumutar-blogista.






Meidän punaisen maton paikka taitaa olla kyllä kylpyhuoneessa. Tykkään hämyisestä tunnelmasta, värimaailmasta, puhtaudesta ja siitä, että pääsee saunasta suoraan terassille vilvoittelemaan. Saunassa tulee miehen kanssa monasti parannettua maailmaa.

Ihan loman kunniaksi jaksoin siivota vessan ja kylpyhuoneen seinäkaakeleita myöten. Yksi askel kohti joulusiivoa suoritettu. Pari pikkujuttua on vieläkin kesken tässä kylppärissä, mutta saatamme ne loppuun samassa rytäkässä kun yläkerran kylpyhuone valmistuu.

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Pellavalakanoiden välissä

Nyt nukutaan meilläkin pellavalakanoissa.
Tilasin pellavalakanat, kun olivat pitkään olleet toivelistalla ja nyt ne sai puoleen hintaan. Minä tykkään, miehen mielestä liian karheat. 


Rouheus ja ryppyisyys sopii meille, koska ei meillä tule petiä pedattua kuin silloin, kun vieraat saapuvat.

Haluan vielä tumman harmaat pellavalakanat. En huomennut tilata valkoisia tyynyliinoja lainkaan, vain harmaat. En edes tajunnut ettei pakettiin kuulu liinat laisinkaan. Nuo uudet punaisetkin haluan, joilla Minna on todella hienosti stailannut tämän vierashuoneen.


Kuva: Pauliina Salonen

tiistai 14. lokakuuta 2014

Ihan jos vähän uusittas...

... taikka sitten ei.
Voin varmaan heti alkuun todeta, että ei tämä tule koskaan tapahtumaan/toteutumaan, sillä mies ei halua muutosta, varsinkaan kun on kyse lastenhuoneesta. Ainoastaan siinä tapauksessa tämä voisi toteutua, jos hänen ei tarvitse nostaa äässiään tai edes sormeaan moisen projektin eteen ;). Mutta tiedättehän, että ei se niin mene, vaikka kuinka vakuuttelelisi :D.

Mutta suunnittelu on aina kivaa. Tahtoisimme tytön kanssa niin tämän Sandbergin heppatapetin. Flystäkin oisin jo valmis luopumaan ja vaihtamaan sen & Brossin varjostimeen. Uusi, isompi ja kauniinpi sänky olisi ihana, samoin työpöydälle on tarvetta. 


Rauhallisempaa tunnelmaa, isomman tytön huonetta. 

Mutta totuus on, että tälläkin hetkellä huone on kuin pommin jäljiltä. Kavereita kun käy kylässä, niin jokainen tavara, jopa kaapin ylähyllyltä on otettu leikkeihin mukaan. Tällä mamalla meni aivan hermot tähän touhuun ja veti vain oven perässään kiinni. Sen verran raotan ovea, että päästän koiran valitsemaan hampaisiinsa jotakin sopivaa ;) On sitten vähemmän siivottavaa.