Aarteita, muistoja




On ollut pikkusen vaikeaa sulattaa asiaa että kummitätilläni ei ole enään omaan kotiinsa menemistä eikä siellä olevilla tavaroillaan mitään tee. Pyysi minuakin menemään katsomaan mitä haluan itselleni, muuten kaikki menisi vain kirpputoreille. Kauhea ajatus, kertakaikkiaan ihan kauhea. Mutta menin kuitenkin, hän suorastaan vaati menemään.


Ensiksi löysin kailedoskoopin jolla leikin lapsena. En tiennyt että se olisi enään edes tallessa, salaa toivoin kyllä. Oli ihanaa katsella lasinpaljojen muodostamia kuvioita.




Otin suojiini asunnosta suoloisen Arabian Marjatta-nimisen astiaston. Vanhan ja vinon kynttilänjalan, marokkolaishenkisen lautasen, vanhan Aarikkan keisarinna kynttilänjalan. Ja pari muuta muistoa, joita aion vaalia. Kummitäni oli kova matkustamaan, joten epäilen että kynttilänjalka ja lautanen ovat matkamuistoja, ja hienoja ovatkin.

Comments

  1. Oi mitä ihania aarteita! Astiat olivat ihania kuten kaleidoskooppikin. Minulla oli kaleidoskooppi lapsena ja onneksi se on vielä tallella. Taidanpa kaivaa sen esiin!

    ReplyDelete

Post a Comment

Kiitos kun kommentoit.