Viherkasvipostaus

Hunajainen pohti blogissaan että kuuluuko hän ja viherkasvit yhteen. Itse en todellakaan ole viherpeukalo ja en todellakaan ole tullut äitiini joka on puutarhuri, harmi sinänsä. Mutta tykkään kukista ja sisällä ne tuovat tiettyä kodikkuutta ja raikkautta vihreydellään. Etsin aina ulkonäöltään vähän erilaisempia kukkia mutta perinteisemmätkin menee. Pitkään meillä eli täysin kitukasvuisena joku köynnös, miehen perintökasvi, mutta onneksi anoppi pelasti sen omaan kotiinsa ja tällä hetkellä se voi ja elää hyvin. Kukkia meillä on vähän joka huoneessa jopa saunaosastolla ja kirjahyllyssä.




Mutta ennen kaikkea rakastan tuota 50-lukulaista kukkapöytää johon olen kerännyt samanlaisiin ruukkuihin hienolehtisiä kasveja. Löysin sen pilkkahintaan kirppikseltä.Tuo väkkyrä käkkyrä pikkulehtinen corokia-puu*(vasemmalla) on niin makeen näköinen, kumpa saisin sen pysymään hengissä pitkään. 






Mutta kyllä 70-luku henkisessä retromodernista talosta pitää löytyä myös perinteisiä anopinkieliä. Oli kyllä aika ettei meillä ollut yhtään viherrehua mutta nyt on kasteltavaa kyllä. Ja ihme kyllä ovat hengissäkin. Anopinkilet ovat äidin kasvattamat mutta meillä ne ovat eläneet nyt toista vuotta ja jei, hengissä edelleen. Ja mikäs parempi ruukku niille kuin saviruukku.




Punalehtisiin viherkasveihin olen varsin ihastunut. Traakkipuuta muistuttava liljapuu* on erittäin kaunis upeine lehtineen. 





Meiltä löytyy myös amppeli perinteisin naruin ja ne ne vasta trendin mukaisia ovatkin. Amppelinaruja on varattuna, lisää vaan.




Etupihan ulkoallaskin sain viherkasvien joukkoon punalehtistä keijunkukkaa*. Tuo sopivasti väriä vihreitten joukkoon.


 Ja nyt on hei kaiken maailman viherseinät huipputrendikkäitä mutta meidän yrttiseinä ei kyllä pysy hengissä. Yrtit kuolevat ihan heti. Orkideaa mies yritti kasvattaa mutta arvata saattaa miten moiselle kauneudelle kävi. 

Ja luonnostahan löytyy vihreää vaikka näin talvellakin ja on halpaa. 



Yksi viherkasvi joka tähän taloon vielä ainakin sopii on helmivillakko. Ja ihan vielä en luovuta yrttienkään kanssa.


Mutta please, älkää kysykö mitä kasveja mulla on, en nimittäin tiä noitten muitten nimiä ;)

*Kasvi saatu blogiyhteistyön merkeissä Huiskulasta

Comments

  1. Vihree on ihanaa....harmi kun mä oon aika taitava tappamaan kasveja :( Mä haluaisin muuten lukea sun vastaukset tähän tekemääni haasteeseen http://ekojohanna.blogspot.fi/2013/10/haaste-blogiperiaatteesi.html :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. yritän jossain väliss ehtiä vastaamaan, ei ehdi edes kirjoitella siihen tahtiin miten haluais

      Delete

Post a Comment

Kiitos kun kommentoit.